lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ristiäiset

Vietimme kaksiviikkoa sitten pojan ristiäisiä. Ristiäiset jouduttiin tosiaan järjestämään melkoisen nopeasti, sillä mieheni äiti oli lähdössä kuukauden mittaiselle reissulle ja luonnollisesti halusimme mummunkin olevan osana pojan ristiäisiä. Varasimme juhlapaikaksi kylämme seurakuntatalon, sillä emme halunneet ottaa ressiä kodin siisteyden puolesta ja ei meille oikein olisi mahtunutkaan niitä täällä järjestämään. Tarjottavat luonnollisesti halusin tehdä itse ja tämä osottautuikin melkoiseksi savotaksi.
 Lohivoileipäkakku

Kinkkuvoileipäkakku

Vieraita oli kaikenkaikkiaan lapset mukaan lukien 22 plus pappi ja minä ja mieheni. Tilaisuus itsessään meni hirmu nopeasti ja kaikesta jännittämisestä huolimatta hyvin. Pappi oli sama kuin mikä meil oli vihkipappina. Omat omituisuudet hällä oli, kuten varmaan monilla muillaki papeilla :D Itsee jäi hirmuisesti harmittamaan tilaisuuden jälkeinen lievä hätäisyys. Pappi alkoi heti hössöttämään kahvin perään joten itse lähdin sitä heti keittelemään. Jälkeen päin tajusin ettei meistä ole ainoatakaan kuvaa kun pojalla on kastemekko päällä ja vieraistakin oli hirveän huonosti otettu kuvia vaikka koitin monesti sanoa että ottakaa nyt kuvia kunnolla pojan kanssa yms. Lisäksi valvottujen öiden ja kakkustressien  takia pääni oli niin muusia, että koko tilaisuus tuntui menevän ihan sumussa..
Sokerimassalla kuorrutettu täytekakku sekamarjahyydykkeellä


Vadelma-valkosuklaakuppikakkuja

Asuvalintaani en ollut ollenkaan tyytyväinen kun en ehtinyt missään vaiheessa aamulla varmistamaan asiaa kun piti huolehtia poika kuntoon ja pakata auto, koristella kakut loppuun yms.. Mekko joka minulla oli päällä tuli edeltävänä päivänä vasta postista ja hätäseen sen sitten valikoittin päälle ilman sen ihmeempiä miettimättä... No tarjottavat olivat kuulemma onnistuneet ja ainakin poika sai nimen.. Paremminkin tietysti olisi voinut homma mennä, mutta mikäs meillä koskaan niin täydellisesti menisikään.


Nimekseen poika tosiaan sai Julius Wilhelm. Julius oli jo kovin vahvana mielessäni odotusaikana. Sitä pikkuhiljaa koitin ehdotella miehelleni, että mitä hän on siitä mieltä ja sehän hällekkin passasi varsin hyvin. Toinen nimi tuottikin enempi päänvaivaa ja monien vaihtoehtojen joukosta päädyimme sitten Wilhelmiin. Meidän haltiapoju <3

Tosiaan kuten olette huomanneet niin pojasta en tänne kuvia aio laittaa, ainakaan sellaisia mitkä olisi millään muotoa tunnistettavia. Olen sitä mieltä että laps saa sitten itse päättää mitä haluaa itsestään täällä netissä julkaista. Lisäksi kun täällä netissä pyörii jos jonkinmoista pedofiiliä, niin en halua että poikani kuvat joutuvat jollain lailla vääriin käsiin. Yksityisyys se on lapsellakin, vaikkei hän siitä viellä pysty itse päättämään.