torstai 31. joulukuuta 2015

Joulupallo

Vuosi vaihtuu uuteen aivan pian. Mutta palaillaan hieman vielä joulun tunnelmiin, kun en niistä ole täällä viellä turissut ollenkaan :)
Olen ennen ollut kovin jouluvastainen ihminen, mielestäni sen olisi voinut pyyhkiä kalenterista vallan kokonaan poies. Sain ilmeisesti joulusta tarpeekseni, kun rakas mummuni kuoli juuri ennen joulua ollessani yhdeksännellä luokalla. Tämän lisäksi vanhempani tekivät myös tuolloin eroa ja tunnelma oli kaikkea muuta kuin jouluinen. En sen koommin ole saanut enää joulun tunnelmasta kiinni, se kun tuntui enempi sellaiselta ahdistavalta pakkopullalta lahja stresseineen, kamaline hössötyksineen, tekopirteine olemuksineen.. Lisäksi sukulaiselta toiselle ajellessa tuntui siltä, että joulu on vain ajamista ja kännisten ihmisten katselua. En nauttinut siitä.. Nyt päätimme jo viime vuonna ettemme tee sitä jokavuotista kyläily rumbaa, vaan nautimme olostamme ihan kotonamme. Vaikka jouluperinteisiini on aina kuulunut sukulaisten läsnäolo, niin siitä huolimatta kotona rauhoittuminen toi ensikertaa vuosiin sen kaivatun joulutunnelman. Tänä vuonna ilmoitin siis jo hyvissä ajoin, ettemme lähde ajorumbaan, vaan vietämme pyhät ihan kotona ollessa.


Joulupallo 2015
Aaton olimme ihan kahdestaan. Päivä kului mukavasti Joulupukin kuumaalinjaa katsellessa, eritoten lumiukko-ohjelma kuuluu vakio joulutraditioihin, jouluruokia syöden, pelaillessa tietokoneella ja vain nauttien kiireettömyydestä. Joulupäivänä tulikin mieheni perhe meille ensimmäistä kertaa syömään. Oli oikein mukavaa laittaa ruokaa vähän isommalle porukalle ja nauttia heidän seurastaan. Oikein jännityksellä jo odottelen ensivuoden joulua, millainen se olisi, kun perheessämme tallustelee alle vuoden ikäinen taaperoinen. Olisi hienoa, kun saisi luotua jo hieman omia jouluperinteitä, joita saisi mahdollisesti siirrettyä myös omien jälkeläisten mieliin :) Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


Jouluruokien lisäksi leivoin jouluisen hyydykekakun. Kuten kunnollinen bloggaaja tekee, hän muistaa ottaa kuvat blogiansa varten aina ennen kuin kukaan kerkiää tilannetta viemään eteenpäin...  Ja tämän ironian jälkeen voin jälleen todeta, että kakku tuli syötyä miltein kokonaan, ennen kuin pienessä mielessäni edes kävikään ajatus kakun kuvaamisesta.. Että näin tunnollinen ja aktiivinen bloggaaja minä olen :D Ehkä kestänette sen vian minussa? ;) 

Ja blogin aihealueeseen liittyen voisinkin kysyä itseltäni, että mitenkäs se raskaus on nyt vaikuttanut tämän vuoden jouluun? Ainakin huomasin sen ettei mahani vedä jouluruokia samalla lailla kun yleensä. Mini kun valtaa sisuksista jo suuren osan, ei ruokaakaan mahdu mussuttelemaan enää samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi järjettömien suklaamäärien sijaan, on mieleni halunnut enemmänkin kaikkia hedelmiä ja muuta raikasta. Viinirypäleet ja mandariinit ovatkin olleet kovassa kulutuksessa viime aikoina. Ja henkisellä puolella huomaan, että mieleni karkailee kovin usein pohtimaan tulevaisuuden jouluja. Millaista se tosiaan on, kun on niitä omia lapsia siinä mukana viettämässä ja jännittämässä mitä joulupukki tuokaan kuusen alle.

Niin ja tulevalle isukille annoin joululahjaksi tämmöisen isyyspakkauksen:


Laatikon väsäilin ihan omin pikku kätösin :D Pohjan ostin ikeasta, samoin kuin nuo virtuaali kuvat, jotka ovat muuten seinätarroiksi tarkoitettuja. Tuli aikas veikeä, vaikka itse sanonkin ;)
 Sopii ainakin hyvin tuolle tietsikka/peli-nörtti isukille ;)

Ja sisältöä:


Laatikkoon pakkasin monenlaisia juttuja: harsoja, pieniä vaippoja, kumihansikkaat vaipan vaihto operaatiota varten, kosteuspyyhkeitä, energiajuomaa että jaksaa töissä olla jos vauva on häirinnyt yöunia, peltarit turvaamaan vähän rauhallisempia yöunia ;), pikkuiselle sukkia, yhteisiin pelihetkiin sopiva body, äänenvaimennin, tuttipullo Isän ja lapsen välisiin ruokailuhetkiin, kuten myös ohjeita antavat ruokalaput ;) Pikkuruiset maiharit yhteisiin metsäretkiin taikka auton korjaus puuhiin, pikku autoja ja asenteellinen lepakko pehmolelu leikkihetkiin ja iso kalja isin omaan rentoutushetkeen ;) 
Mies oli yllättynyt lahjan sisällöstä ja meinas jo etukäteen hyödyntää etenkin nuo tölkilliset asiat :D Mutta sain hänet säästämään ne "hätätapauksia" varten :D

Että sellaisia kuulumisia tänne, tänään mennään 32+2 viikolla :) Vähiin käy..

Mutta en minä tälläkertaa tämän enempää turise, jätetään jotain ensvuoden puolellekkin ;) Oikein turvallista, onnellista ja yllätyksellistä uutta vuotta 2016 kaikille <3 

lauantai 12. joulukuuta 2015

12.12

Tänään tuli jälleen vuosi lisää avioliittoelämässämme. Tasan kolme vuotta sitten sanoimme toisillemme tahdon. Paljon on tapahtunut ennen tuota päivää ja paljon on tapahtunut jälkeenkin. Parisuhteemme ei koskaan ole ollut mitään siirappihumua, mutta mielestäni sen ei pidäkkään olla, tai ainakaan juuri meidän kohdalla. Monenlaisia kivikkoja ollaan yhdessä ylitelty ja vaikka välillä on meinannut jalka livetä kivikossa ollaan saatu ote takaisin kiinni ja rakkaus toista ihmistä kohtaan on vain vahvistunut tässä vuosien varrella. Paljon ollaan muututtu, kun vertaa siihen millaisia oltiin silloin yli 10 vuotta sitten, kun aloimme seurustelemaan. Mutta vaikka kokemukset ja elämä onkin meitä muokannut, olemme silti aina löytäneet toisistamme sen mihin olemme rakastuneet. Yhdessä ollaan kasvettu, opittu ollaan toisesta paljon ja ennen kaikkea opittu omasta itsestä! Päivääkään en pois vaihtaisi ja olen onnellinen siitä, ettei luovutettu, kun joskus näytti tilanne todella pahalta. Ettei tästä voida enää pariskuntana selvitä. Vaan me selvittiinkin ja se on vahvistanut meitä todenteolla. Nyt elämäämme on tulossa isoja muutoksia, tai on alkanut tulemaan jo. Emme ole enää vain mies ja vaimo, kohta olemme pienen ihmisenalun isä ja äiti. Elämä ei tästä tule enää helpottumaan vaan se muuttaa myotoaan, tuo tullessaan uusia haasteita, mutta yhdessä me niistä selvitään :)


Tänään ajattelin ihan heittää ronskisti perseet olalle näin hääpäivän kunniaksi :D Ei vaan, tuota litkua ei kyllä montaa lasia pysty juomaan, täytyypi varmaan pyytää mummia tai anoppia pullottamaan marjamehuja jotta minäkin saisin hyvää "viiniä" :D


Eilen hain postista myös tämän laatikon vihdosta viimein. Voi kun olisi joulu saapunut etuajassa ;) Niin paljon kaikkea hypisteltävää <3 Niin paljon tarvikkeita ja vaatteita odottaa käyttäjäänsä <3

maanantai 7. joulukuuta 2015

28+6

29 viikko pärähtää huomenissa käyntiin. Vaikeaa kuvitella, että noin 10 viikon päästä meillä voi jo olla pieni käärö kotona tai ainakin aletaan olla jo hyvin lähellä hänen saapumistaan. Viime viikolla oli taasen neuvolakäynti ja seuraavana päivänä olikin sokerirasitustesti. Neuvolassa kaikki oli hyvin, verenpaineet olivat normaalit, rauta-arvotkin olivat vielä hyvät vaikka jo hieman pelkäsin niiden putoamista, koska toisinaan ollut hieman heikkoa oloa. Saattanut johtua tosin myös nestehukasta mikä toisinaan minulla on. Töissä kiireen keskellä kun minun on äärettömän vaikeaa muistaa juominen. Vauvan sydänäänetkin kuunneltiin ja hyvin vahvana ne taasen kuuluivatkin, tosin hakemaan jouduttiin koko ajan, kun pieni ei meinannut malttaa pysyä samalla kohtaa ollenkaan :D
Neuvolahoitajani kyseli minulta, että joko on synnytys alkanut jännittämään ja hälle sitten sanoinkin että muuten en asiaa hirmuisesti itsessään jännitä, muuta kuin sen puolesta että kuinka hengityskapasiteettini riittää. Olen nuorempanakin saanut useasti liian raskaiden päivien seurauksena selittämättömiä hengenahdistuskohtauksia josta ollaan oltu ihan päivystyksessä asti hengittelemässä erilaisia avaavia lääkkeitä. Vaikka kohtauksia ei enää ole pitkiin aikoihin ollut, olen alkanut pelkäämään, että mitä jos vuorokauden kestävät supistelut ja unettomuus laukaisevat kohtaukset jälleen ja ponnistusten sijaan joudun keskittymään siihen miten saan happea vedettyä sisuksiini. Hoitaja otti asian heti selvitykseen neuvolalääkäriltä ja olivat todenneet, että lähettävät minut lähempänä synnytystä TAYSSiin keskustelemaan synnytyksen kulusta ja että joudutaanko mahdollisesti ottamaan lisähapet ja avustavat välineet käyttöön jotta saadaan vauva turvallisesti pois mahasta ilman ettei minulle satu mitään. Onneksi olivat kuitenkin sitä mieltä että alatiesynnytys nyt on mahdollista, ettei tarvitse ainakaan näillä näkymin veitsenterän alle suorilta käsin joutua. Tottakai olen siis sitä mieltä, että jos jotain tulee niin ilmanmuuta sitten leikataan jos pakko on, koska vauvan turvallisuus on kaikki kaikessa. Mutta huojentavaa kuulla että näillä näkymin pystyn ihan normaalisti synnyttämään pienoisen maailmaan <3 Mutta tarkemmin asiasta tosiaan kuulen sitten lähempänä.

Olen pitkään jo miettinyt tämän jäätelön makua ja täytyy todeta, että se ylitti villeimmätkin odotukseni <3 Tuli kyllä ehdoton jäätelö lempparini. Harmi vain kun purkki maksaa miltein 6€ niin ei tuota voi jatkuvasti nautiskella, mutta aina silloin tällöin voi pitää pienen hemmotteluhetken ;) 

Viime viikolla oli myös heti neuvolapäivän jälkeen sokerirasitus. Hirveesti ihmiset ovat facen ringeissä asiaa kironneet kuinka kamalaa se oli. Vähän varauksella siihen menin, suurin murheeni oli että miten pystyn olemaan syömäti 12 tuntia =´D  Sokerilitku oli yllättävän hyvää, vedin sen muutamalla kulauksella alas. En vaan tajunnut miten huonon olon sellainen sokerilitku voi aiheuttaa 12 tunnin syömättömyyden jälkeen. Tuntui kuin taju olisi voinut lähteä. Noin vartin verran sainkin pidellä päätäni ja koittaa keskittyä, etten pyörry tai oksenna. Loppu aika menikin hyvin ja labratäti sanoikin, että monille raskaana oleville tulee huono olo äkillisestä sokereiden noususta. Sokerirasituksen tulokset tulivatkin jo iltapäivällä ja kaikki oli aivan normaalisti. Huojennus ^_^ 
Seuraava neuvolakäynti onkin joulun välipäivinä jolloin viikkoja alkaa oleen jo 32.