torstai 22. lokakuuta 2015

Miehen silmin

Kysyin tässä muutama päivä sitten mieheltäni, että haluaako hän blogiini tulla kertomaan hieman miesnäkökulmaa tästä vauvan odotuksesta. Harvemmin kun törmää miesnäkökulmaan asiasta ja monien miehien on toisinaan vaikeaa olla edes millään muotoa mukana tässä vauvahössötyksessä. Hetken pohdinnan jälkeen hän alkoikin koneellemme raapustamaan omia mietteitään asian tiimoilta :) ja tässä olisi nyt ihan raakkaamaton tuotos hänen ajatuksistaan, joka on siis myös hivenen humoristisella tyylillä kirjoitettu kuten hällä monesti on tapana:

"Aluksi kun tuli ajatus että ruvettaisiin yrittämään lasta, en asiaa sen enempää ajatellut oikeastaan, tai korkeintaan että kai se ihan kivaa vois olla, opettaa ja puuhata iha ikioman pentunsa kanssa kaikkea ja että tällä ikää ne viimeistään on kohta tehtävä kun ei itse ainakaan halua mikään ikäloppu olla kun pikkulinnut pesästään lähtevät. Olisi vielä elämää ehkä sen jälkeenkin!:D Sitten kun ei kuitenkaan heti tärpännytkään niin en kyllä osannut asiaa oikein mitenkään ottaa, että sopii se itselle toki näinkin, puolensa ja puolensa. Eniten toki harmitti kuinka rakas vaimoni otti tämän niin raskaasti, kun asia tuntu hänelle niin paljon tärkeämmältä!:( Ja sitten kun hän yhtäkkiä ilmoittikin eräänä kauniina päivänä että vois olla nyt paksuuntunut, niin en oikein osannut silloin siihenkään mitenkään suhtautua, vähä korkeintaan ehkä jopa harmitti kun tiesi ettei sitten enään niin railakkaita viikonloppuja yhdessä enään silloin tällöin vietettäskä, vaikka onhan se niin että: ”elämä on parasta huumetta!” ..näin on joku hullu joskus väittänyt, mitä en itse ainakaan täysin allekirjoita!:D
No, aikaa kului, oli ekat neuvolat ja varhaisultrat, meni ne ja juu kyllähän sielä joku otus elää. Enempi ehkä pelottikin vielä kaikki että mitähän tästä oikasti tuleman pitääkä ja osaako sitä tuollasen kanssa sitten ollakka ja miten kaikki menee jne.. Aaaaapuuuva!!:D No aikaa kului lisää ja sit tuli eka rakenne ultra mihinkä itsekkin pääsin mukaan ja oli tosi jännä itekki ihan oikeasti nähdä ku joku pallero sielä liikku ja sätki, ja sai kuulla että kaikki pitäs hyvin olla. Oli jo ihan jännää ja kivaa.. ihan ok!:D Ja ehkä tuo isoin pelko ja panikointikin jo hiipunut!:) Siellä kun lopuksi oli puhetta että seuraavassa näkisi todennäköisesti jo sukupuolenkin, ei viellä niin silloin osannut odottaa ensi kertaa.
Alusta astihan olen enempi itse poikaa toivonut. Ehkä senkin takia että ei ehkä ihan niin paljon tarvisi huolissaan olla aina tässä nykymaailmassa kun kuitenkaan tytöstä, että voi olla että vältytään monilta ruumiilta ja linna reissulta!:D ”Hieman” ylisuojeleva kun tahdon ehkä omaa laumaani kohtaan olla!^^ ..oppinut meidän koiralta, vai miten päin se on mennyt!:D Toki onhan se muutenkin se oma sukupuoli sillä lailla toivomuksissa ollut että olisi ehkä niitä yhteisiä juttuja tavallaan enempi, auton rablailut ja kaikki.. yms..!:) ..kepposet!:D Plus tälleen ylivanhoolliselta kannalta poika kuitenkin jatkaisi sukuani ja ”perintöäni” tavallaan.. :D

No tämä seuraava ultra kerta rupesi lähenemään ja lähenemään ja sitä myötä kasvoi jännitys ja toivo pojasta. Tuli itse ultra, ihan täpinöissä että kumpi sieltä tulee, ja ku vehkeet ruutuun tuli niin helpotuksen huokaus ja ns. voiton riemu oli kyllä suuri!:D Teki mieli huutaa Jess!:D Maltoin kuitenkin itteni ettei rakkaan vaimoni tarvi taas mua hävetä!:D Kyllä meinaan oli sit suu niin messingillä koko loppu päivän, että en muista koska viimen olis näin ollut!:D ..ja oli hieno huomata että kyllä on tulossa niin isänsä poika tuolta, meinaan kylä ihan yhtä pienet vehkeet ainaki näytti olevan!:)
Tällä hetkellä tyytyväisin mielin siis odotellen ja toivoen että kaikki menee vielä hyvin loppuun asti. Ja että saadaan terve ja toivottavasti isäänsä ilosempi ja hyvän tuulisempi pikku prinssi turvallisesti tähän maailmaan. :) Jonkinlainen varmuuskin ehkä jo löytynyt että onhan tästä kaikki muutkin selvinnyt, miksen minäkin/me!:) Eikä minun tarvi mitään esittää kenellekkään eikä itseäni tämän takia muuttaa mitenkään, jokainen on oman lapsensa paras vanhempi omana itsenään! (harvoja häiriintyneitä poikkeuksia tietysti lukuun ottamatta, joihin toivottavasti en itse kuulu) ..innokkaasti meidän yhteistä tulevaisuutta odotellen!:)"

Eli siinä siis ne mieheni ajatukset asiasta :) <3 Loppuun voisin muutamalla sanalla viellä itse kertoilla mitä itse olen tulevassa isukissa huomannut. Jo pitkään ennen kun lasta edes yritimme, puhui mieheni vähän väliä äidillensä vihjailevaan sävyyn kuinka sitten kun meille lapsia tulee niin niiden kanssa voi touhata sitä tätä ja tuota. Siinä sai sitten olla useasti sanomassa uteliaalle anopille, että niin siis ei meille nyt ole mitään lasta todellakaan tulossa. Mutta näistä puheista itse olin vähän haistelevinani, että oisko nyt mieheni tosiaan siinä pisteessä meidän parisuhteessa ja omassa elämässään, että voisin uskaltautua puhua hälle mahdollisesti ehkäisyn poisjättämisestä. Ja eipä siinä tosiaan kauaa mennyt kun päätimme lopettaa ehkäisyn ja jäädä jännittynein mielin odottelemaan tulevaa. No asiat eivät menneetkään ihan suunnitelmien mukaan ja saimme odotella pikkuista paljon pidempään. Totuimme ajatukseen kaksin olosta ja siksi ehkä tulikin yllätyksenä kun sitten yli vuoden yrittelyn jälkeen raskauduin. Se uutinen pelotti meitä molempia, vaikka olimme haaveilleet asiasta, mutta jotenkin asenne "loppuelämä vain me kaksin" oli niin vahvasti jo päässämme että jouduimme miettimään asiaa aivan uudelta taholta. Etenkin miestäni alkoi hirvittämään asian todellisuus, pärjäisimmekö, osaisimmeko me oikeasti kasvattaa jotain pientä ihmisen alkua. Epävarmuutta oli paljon, mutta mitä pidemmälle raskauteni on edennyt sen enempi olen huomannut miehenikin päässeen sinuiksi asian kanssa. Luotto siihen, että jos kaikki muutkin pärjää tässä asiassa, niin miksei mekin pärjättäisi? 

Ultrat saivat tulevan isukin ajatukset selkeästi positiivisempaan ja jopa odottavaisempaan suuntaan. Ehkä se kun konkreettisesti näki sen oman tulevan pikkuisen pyörimässä näytöllä sai ns.isyysvaistot heräämään ;) Ja voi sitä riemun määrää kun tosiaan selvisi että pikkuisemme on poika. Mieheni on puhunut todella kauan siitä kuinka kivaa olisi opettaa pienelle kuinka autoja korjaillaan yms. Kaikki vauvaan liittyvät hankinnat olen saanut itse hommailla, hän kun ei näistä lapsi asioista tiedä oikeastaan mitää, eikä niin välitäkkään niihin perehtyä, on kai selkeämpää että nainen hoitaa nämä asiat kun sitä tietämystä kuitenkin saattaa vähän enempi olla :) Turvakaukaloita hän on välillä miettinyt ja on siinä asiassa ehdoton niinkuin itsekkin että siitä ei tingitä. Mitään halparimpulaa/käytettyä ei osteta kun turvallisuus on tärkeintä. Välillä hän tulee silittelemään masuani ja muutaman kerran on jo hentoiset potkutkin tuntenut kämmentänsä vasten :) Niin ja onhan tuo mies sen verran osallistunut tähän raskauteen, että on ainakin kaikki raskaus oireet ottanut itsellensä ;) Monesti naureskeltu yhdessä, että kumpis meistä se raskaana olikaan kun mieheni on alkanut syömään kahden edestä, painoa on kertynyt ja pientä vauvakumpuakin havaittavissa ;) <3 ja olen myös huomannut että isyyshormoonit ovat myös tuoneet mukanaan pienoisia mielialan vaihteluita ;D Jännityksellä jään odottelemaan mitä loppuraskaus tuo tullessaan ja kuinka mieheni reagoi sitten synnytykseen ja itse pienoisen näkemiseen <3 

perjantai 16. lokakuuta 2015

Rakenneultra

Tänään se viimein oli, kauan ja hartaasti odotettu rakenneultra. Koko pitkän viikon me kärvistellen odottelimme tätä päivää saapuvaksi ja nyt se on ohitte! Lähdimme aamulla hyvissä ajoin liikenteeseen koska matkaa klinikalle jossa ultraus tehtiin oli noin 70 km päässä. Siltikin vaikka kuinka varasimme aikaa mielestämme reilusti, ei aikaa kyllä jäänyt yhtään ylimääräistä. Melkein heti ilmottautumisen jälkeen meidät jo huudettiinkin lääkärin vastaanotolle, en edes ehtinyt vessassa käymään ja sekös vasta muikeaa olikin. Kätilönä toimi tällä kertaa eri nainen ja sekin minua hieman harmitti. Edellinen oli mielestäni paljon mukavampi. Ultraaminen aloitettiin heti samointein sen suurempia höpöttelemättä ja siellä se pienoinen tyytyväisenä köllötteli. Kellon ollessa tällä käynnillä hieman enempi oli pienoinen kerennyt jo asettumaan lepomoodiin. Koko aamun se ehti kotona jo harjoittelemaankin melkoisia karateliikkeitä. Mutta tarvittavat mitat saatiin otettua ^_^ Pitkään se kätilö vain niitä sydämen toimintoja katseli ja itselle heräsi jo pienoinen pelko, että onko sydämessä jotain vikaa =/ Mutta onneksi hän sitten sanoi ettei pienoisen asennon takia meinannut saada kunnolla katsottua sydämen sykkeitä ja muita mittoja. Mutta hänen mielestään mitään poikkeavaa ei löytynyt ja hyvä niin. Paino arvio mittojen suhteen pienoisella oli 419 grammaa ja viikot vastasivat täysin nykyistä elikkä 21+3. Istukka oli täysin etuseinämässä mutta sopivasti kohdunsuun yläpuolella niin ettei tule olemaan millään muotoa haittana synnytyksessä. Ilmankos liikkeiden tuntemiseen on mennyt näin pitkälti aikaa kun moni muu on tuntunut tuntevan niitä jo huomattavasti aikaisemmin. Hentoja potkun tömäyksiä ja muljauksia tuntuu aina aamuisin ja iltaisin kun rauhoitun aloilleni pötköttelemään, mutta mies ei niitä vielä ole päässyt tuntemaan. Tietääpähän tosiaan syyn miksei, mutta kerkiämme niitä varmasti myöhemminkin tuntemaan vielä ihan uupumukseen asti! :`D Ultra kuvia ei saatu kuin kaksi kappaletta ja nekin oli harmikseni hirmuisen epäselkoja verrattuna edelliskerran kuviin jota tuli huomattavasti enempi. En tiedä oliko meneillään säästölinja kuvien suhteen vai eikö tämä kätilö ollut niin haluavainen niitä kuvia ottamaan! No kerkiäähän sitä toista tuijottelemaan sitten lopun ikää kun sen tänne maailmaan saadaan <3

Niin ja se arvio... kumpi sieltä on tulossa tällä hetkellä? ;) Olen aivan raskauden alusta lähtien tuntenut hyvin vahvasti vauvan olevan poika. Vaikka tyttöä itse olisin toivonut olen sen aina vaistonnut olevan kuitenkin poika ja vaatteita katsellessa kiinnitän huomiota enempi poikien vaatteisiin. Tyttöjen vaatteet ovat tuntuneet niin väärältä ja oikeassahan tuo aavistus jälleen oli. Elikkä näillä näkymin jos ei mitään dramaattista muutosta tule niin pikkuinen prinssihän meille ensi vuonna syntyy <3 Jännityksellä jäämme odottelemaan tulevaa kohtaamistamme <3

tiistai 13. lokakuuta 2015

21

Olen erittäin luovalla tuulella näiden otsikoiden kanssa... mutta joo tänään pärähti käyntiin 21 viikko raskautta ja tänä aamuna sainkin sopivasti todeta uutta jännittävää juttua kehossani! Nimittäin ensimmäistä kertaa tunsin mahan päältä hentoa liikettä ^_^ Pientä sisäistä muljumista olen tuntenut jo jonkin aikaa, välillä enempi ja välillä vähempi, mutta tänä aamuna makoillessani sängyssä (vuodesohvalla) pidellessäni käsiäni vatsan päällä, tunsin ensimmäistä kertaa hentoisia muljahduksia käsiäni vasten! Ei siis varmaankaan tarvitse odotella enää kauaa kunnes tuleva isukkikin ne alkaa tuntemaan ^_^ <3 On tämä vain niin jännittävää <3


Jännitystä aiheuttaa myös tieto siitä, että ei ole enää kuin pikkuisen päälle 4 kk että pienoinen on osana perhettämme ihan konkreettisesti! Aika tuntuu menevän kuin siivillä ja olenkin tässä ehtinyt haalimaan itselleni pieni muotoisen stressin lukiessani erinäisten vauvarinkien hankinta listoista! Tieto ettei pelkillä vaunuilla, pinnasängyllä ja vaatteilla kovin pitkälle pötkitä ajatellen ihan tavallista arjen pyöritystä pienen ihmisen alun kanssa. Toki näihin eri ihmisten laatimiin hankintalistoihin mahtuu monia höpö höpö tarvikkeita mitä ilman varmasti selviäisikin hyvin mutta paljon tuli huomattua asioita sieltä mitä en ole tullut edes ajatelleeksi... aina rintaliivinsuojuksista, pinnasängyn kosteussuojiin, kuumemittariin.. yms.. kokemusta kun ei pienistä lapsista juurikaan ole ja tuttavapiirissä on vasta hiljattain alkanut näitä pieniä lapsia pyörimään.. Täytyypi näiltä jo äitinä toimivilta kysellä, mitkä tarvikkeet ovat tarpeellisia ostaa ja mitkä olisi hyvä jättää vain sinne kaupanhyllylle!  Veronpalautuksia odotellessa että on sitten varaa ostella niitä kaikkia oleellisia tarvikkeita! :D


Viime päivinä on tullut myös käveltyä pitkästä aikaa oikein kunnolla metsässä! Voi kuinka rakastankaan raikasta syysilmaa auringon vielä luodessa hentoisia lämpöisiä säteitä puiden välistä <3 Aamuisin ei meinaa vain millään tottua kirpakkaan pakkas ilmaan ja momena aamuna olenkin joutunut huomaamaan, että miltein myöhästyn töistä kun en milloinkaan tajua mennä tarpeeksi aikaisin raappimaan niitä auton tuulilasiin ilmestyviä jääkerrostumia -_-` Lisäksi tuleva talvi aiheuttaa pienoisia harmaita hiuksia muutenkin kuin jäähileen muodossa, nimittäin se talvitakki!!! Mitä ihmettä minä puen päälleni talvella tämän pallonpuolikkaan kanssa??? Koitin katsella netistä jo hieman etukäteen äitiystakkeja, mutta suurin osa oli malliltaan niin kamalia, etten kuunapäivänäkään pukisi niitä päälle. Osa taasen olivat niin pirskatin tyyriitä, ettei lompakkoni kestä moista riistoa pelkästään raskaustakkia kohtaan jota ei taasen muutoin tule käytettyä! Yhden kivan takin löysin Zalandolta joka miellytti sekä kukkaroa että silmää. Tässä onkin ollut harkinnassa jo tovin sen tilaaminen. Täytyy vain vielä jaktaa katselua ettei ala sitten kaduttaa osto hetken jälkeen kun löydänkin paljon paremman vaihtoehdon jostain muualta :D Voiko elämästä tehdä enää yhtään hankalampaa?? No ei voi...


Tämän viikon perjantaina olisi tiedossa kauan odotettu rakenne ultra! Voi kuinka jännitänkään sitä! Toivottavasti masussa kasvaa terve pienoinen ja toivottavasti hän suostuisi paljastamaan meille jännittyneille vanhemmille kumpaa sukupuolta hän on. Itselläni on alusta asti ollut todella vahva poika olo, jotta nähtäväksi jää pitääkö tämä aavistus paikkaansa! ^_^ <3


P.s.. olen hurahtanut täysin tähän Valion uuteen vanukkaaseen jonka voi syödä joko purkista suoraan tai kaataa se tällälailla lautaselle. Siitä vadelmaisesta versiosta en niin pitänyt, maistui mielestäni liian teolliselle, mutta tämä mango versio puolestaan vei kyllä makunystyräni suoraan jonnekkin paratiisiin <3 onko joukossa muita langenneita? ;)

tiistai 6. lokakuuta 2015

Me

Muistan vieläkin kuinka tiesin sinut vain rinnakkaisluokan poikana. Et herättänyt minussa minkäänlaisia kiinnostuksen värähdyksiä. Sinulla oli pientä ihastumisen tynkää erään luokkalaiseni tytön kanssa, mutta se loppui hyvinkin nopeasti, tytön leikkiessä samaan aikaan useamman muun pojan kanssa. Muistan kuinka aina silloin tällöin satuit oleilemaan porukassamme välituntisin. Muistan kuinka tuolloin 12 vuotta sitten näin sinusta unta. Tuolloin uni sai aikaan enempi järkytyksen kaltaisia ajatuksia aikaiseksi. En koskaan voinut kuvitella olevani sinun kanssasi ja päivittelinkin asiaa ystävilleni. Kaikkea kummaa sitä ihmismieli suoltaa nukkuessaan. No eipä tiennyt 12 vuoden takainen tyttö mitä tulevaisuus toikaan tullessaan. Yläaste vaihtui ammattikouluun ja yllättäen sain sinulta sähköpostia. Olit kysynyt osoitteeni eräältä ystävältäni. Vaihdoimme ajatuksiamme monien viestien välityksellä ja useaan otteeseen koitit minua pyytää tyttöystäväksesi. En kuitenkaan suostunut heti. Vasta neljännen kerran jälkeen myönnyin ja näin alkoi meidän monisävyinen tarinamme.
Kihlapäivänä 6.8.2006 otettu kuva meistä möröistä! Melkosia teini gootteja ollaa joskus oltu xD

Seuraava vuosi oli melkoista on/off rataa, erosimme kolme kertaa. Moni olisi varmasti luovuttanut ja muistan monen sanoneenkin silloin kun uudelleen aina palasimme yhteen että "taasko sen saman kanssa?" jep jep.. en tiedä mikä meitä veti puoleensa, mutta emme vaan voineet pysyä toisistamme erossa. Päätimme kolmannen eron jälkeen, että neljäs kerta saa luvan olla viimeinen, sitten jos hommasta ei mitään tule niin se saa olla iäksi siinä. No niinhän siinä sitten kävi että juuri tänään tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä kun aloimme seurustelemaan sen neljännen ja viimeisen kerran. ;)
Elämä meillä ei koskaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä, olemme kokeneet yhdessä kaikki mahdolliset kriisit mitä vain parisuhteessa voi tulla. Muunmuassa todella paha luottamus ongelma joka ajoi minut todella pahaan masennukseen ja itsetuhoisuuteen muiden menneisyyden traumojen lisäksi. Lisäksi pelkästään luonteemme ovat melko erilaisia, joka aiheuttaa kipunointia aina silloin tällöin. Vaikeista ajoista huolimatta pysyimme yhdessä. En kunnolla edes muista miten se oli mahdollista mutta jotenkin sitä kaiken sen sumun jälkeen havahtui, että tässä sitä vaan vielä ollaan. Miljoonien keskustelujen jälkeen alkoi suhteemme rakennusprojekti etenemään ja sitä huomattiin olevamme vahvempia kuin koskaan. Se kriisi teki meille hyvää ja todella lujitti suhdettamme. Kun kerran tästä selvittiin niin selvitään vastaisuudessa ihan mistä vain! Ja niin ollaan tehty. Enää ei mikään ongelma tunnu liian isolta, etteikö siitä yhdessä selvittäisi. Kumppanistani on rakentunut minulle sielun kumppani, ystävä, tukipilari. En usko että suhteemme olisi läheskään näin luja jos emme olisi kokeneet mitä koettiin. On meillä toki vieläkin aina silloin tällöin jotain pientä kärhämää, mutta eikös se ole terveen suhteen merkki? Kaikki on niin kauan hyvin kun asiat pystyy selvittämään. 
Meidän häät 12.12.12

Tänään tosiaan tuli 10 vuotta täyteen yhtäjaksoista seurustelua ja samalla tuli myös raskaudesta viikot 20 täyteen, elikkä puolivälissä mennään ^_^ <3 Joulukuussa tulee naimisissa oloa täyteen kolme vuotta. Olemme melkoisen ylpeitä myös siitä että olemme oikeasti toistemme ensimmäiset, kaikin mahdollisin tavoin. Hirmu nuoresta asti ollaan yhdessä oltu, mutta emme koe että se olisi meille jokin huono asia kun ei ole ollut niitä muita suhteita, päinvastoin! Koen sen omalla kohdallani ennemminkin kunniana että on kohdalle sattunut mies ihan kerrasta, jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa ja perheen perustaa <3 Olemme kasvaneet yhdessä kaikki nämä vuodet. Rakastan tuota miestä nyt ja aina <3

Oman kylän festareilla vuonna käpy ja kivi :D 

torstai 1. lokakuuta 2015

veikeitä töppösiä

Tullaanpas taas hieman päivittelemään kuulumisia! Täällä on arki sujunut eteenpäin tasaisen tappavaan tahtiin, tasapainoitellen työn, rempan ja vapaa-ajan välillä. Hirmuisesti en nyt ole tulevalle pikkuiselle ostellut, jotain lämpimiä fleecetakki-hupparisettiä housuineen on tullut bongattua kirpputorilta ja uutena satuin löytämään Lindexiltä rokkarin alulle mustat toppahanskat ja toppatöppöset. Niin ja H&M:ltä ostin kahden kappaleen piposetin ja samanlaisen kahden kappaleen pikkutumppu setin ettei tuleva pikkunen kynsi naamaansa pikkuisilla kynsillään.



Tein tuossa taannoin myös edellisille pomoilleni työkeikan ja he olivat muistaneet meitä pienellä paketilla josta paljastui muutama ihana vauvanvaate <3 Täytyy sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut niin mahtavia pomoja kuin mitä he ovat. Harmittaa vain, että toimipiste missä heillä olin töissä jouduttiin työt lopettamaan ja täten jouduin työttömäksi, mutta olen heidän kanssaan paljon ollut tekemisissä ja saanut aina kun mahdollista niin heiltä sijaisuuksia. Nekin sijaisuudet valitettavasti loppuvat nyt marraskuussa kun he jäävät eläkkeelle ja lopettavat työt nykyisessä toimipisteessä! Surkuparku melkein tulee kun tietää etten heille enää töihin pääse. Muuten kyllä ajattelin heidän kanssaan tekemisissä olla ja aion ehdottomasti käydä piristämässä heidän eläkepäiviä möllyrän kanssa jahka saan sen tähän maailmaan ensin pullautettua :D


Esimiesteni ostamasta paketista paljastuneet ihanuudet <3 Fleece haalari ja muumi body <3 

Viime viikolla meillä oli myös neuvola lääkäri. Odotin käynniltä paljon, suoraan sanottuna liikaa. Edellisellä neuvola käynnillä neuvolatäti oli minulle sanonut, että jos vain ultrauslaitteet ovat vapaana niin yleensä on lääkäri ultrannut samalla käynnillä myös vauvan tilanteen. Jännittynein mielin menin ensin perus verenpainemittaukseen ja normi painon otot ja pissanäytteen otot jossa kaikki oli kunnossa. Sitten tuli vuoro lääkärille ja huoneeseen astuttua näin tutun ultralaitteen ja ajattelin heti että JESSSSS, nähdään meidän vauva.. No mutta kuinkas kävikään. Siinä se hienosti koreili vierellä kun tehtiin sisätutkimus ja sydänäänet kuunneltiin. Autuaan rauhallisena se siinä möllötti ja ilkkui olemassa olollaan täysin käyttämättömänä. Lisäksi lääkäri oli omituinen itsekseen mutisija, puhetta en meinannut kuulla ollenkaan ja jotenkin hänen olemus oli kaikkea muuta kuin "kysy minulta mitä vain mieltäsi askarruttaa, vastaan mielelläni"... Menin jotenkin niin lukkoon tilanteesta etten muistanut kysyä puoliakaan mitä mielessäni oli kysyä vielä kotona ollessa... Harmitti niin vietävästi.. Noo onnesta kahden viikon päästä on rakenne ultra jossa varmasti voin esittää kysymykset jota mieltäni askarruttaa. Toivottavasti saamme nähä kumpaa sukupuolta mahassa oleva möllyrä mahtaa olla! ^_^ <3 On meinaan jo jotenkin turhauttavaa kierrellä kirppareita kun näkee niin ihania tyttöjen ja poikien vaatteita ja ei voi kumpiakaan oikein ostella kun ei tiedä kumpi hän onkaan. En meinaan pienillä tuloilla oikein halua enkä voi ostaa mitään mikä ei takuu varmasti ole mahdollinen tarpeellinen käyttö esine/vaate. Mutta oli siinä lääkäri käynnissä edes se hyvä puoli, että kuuli tosiaan kuinka möllyrän sydän löi mikä on ihme kun mun sydän takoi siinä kohtaa varmaan niin kovaa, että sen kuuli kiinaan asti.. Jonkun tovin se lääkäri joutui meinaan etsinään niitä sydänääniä ja itselle tuli jo hetken ajatus siitä että ny se on menny kuolemaan! Mutta niin vain sekin kivi vierähti sydämeltä ja saimme kuulla maailman ihanimman jumputtavan äänen <3


Tälläiset iiiiihanat dino-töppöset löysin kirpparilta jo jonkin aikaa sitten, näissä on samalla niin paljon suloisuutta mutta kuitenkin myös asennetta ;) <3


Ja tälläiset hiiri töppöset löysin myös kirpparilta, olivat pakko ostos koska kyseinen elukka liittyy aika olennaisesti perheeseemme ;) 



Nyt tällä viikolla vierähti käyntiin 19 viikko, elikkä puoliväli on aivan nurkan takana. Hurjaa miten nopeasti on tämä aika mennyt. Tässä alkaa jo pienoinen jännitys nipistelemään vatsan pohjaa kun miettii kuinka vähän on loppupeleissä enää aikaa, ottaen huomioon kuinka nopeasti tämä loppu vuosi tulee menemään ja kuinka meillä nukutaan vieläkin olohuonee vuodesohvalla makuuhuoneen ollessa remontin vallassa! Noo paljoa ei enää tarvitse fiksailla niin pääsee tapiseeraamaan, maalaamaan ja laittelemaan laminaattia. Sitten voimmekin muuttaa takaisin omaan sänkyyn nukkumaan ja saamme alkaa pikkuhiljaa todella valmistautumaan uuden perheenjäsenemme tuloon! ^_^ <3

Ihanaa loppu viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle <3