maanantai 31. elokuuta 2015

Palikat sekaisin

Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut saavuttamaan omassa minässäni tietynlaisen rauhan. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, vaikka muut eivät sitä tekisikään. En koe enää, että tämä synnynnäinen henkitorvenahtauma olisi minulla jonkinlainen este elämälle, este nauttia elämästä. Arkeni ei enää koostu itsesäälissä rypemisestä, en mieti maailman kurjuutta ja kuinka minun kohdalleni tuntuu kasaantuvan kaikki epäonni. Aina tosiaan näin ei ole ollut vaan koko elämäni kantanut koulukiusaaminen,työpaikkakiusaaminen ja arjen elämänkiusaaminen ovat varjostaneet mieltäni pitkän aikaa ja joskus olen jopa tosissani miettinyt päivieni päättämistä. Mutta onneksi ne mietteet ovat jo kaukana takana päin. Näen nykyisin niin paljon enempi kauneutta ja aihetta kiitollisuuteen. Loppupeleissähän minulla on kaikki kuitenkin hyvin. Olen elossa (joka ei pienenä ollut itsestään selvyys elämäni riippuen pelkän hengityskoneen varassa), minulla on koti, minulla on perhe, minulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja mikä parasta, jos vain haluan nähdä niin elämässä on paljon onnen hetkiä tuovia asioita. Yksi asia kuitenkin on pitkään ollut minulla se kompastuskivi, mistä en ole oppinut nauttimaan. En ole nähnyt siinä mitään hyvää, vaan aina jotain moitittavaa. Nimittäin kroppani. Taitaa olla yleisin "naistentauti" tämä tyytymättömyys omaan kroppaan. On sitten kyse minkälaisesta kehosta tahansa, tuntuu että suurimmalla osalla on aina jotain valittamista omasta kehostaan. Vaan tämäkin ongelma on nyt vihdoinkin sivuutettu. Ainakin toistaiseksi.. :D

Ja tästä ihmeestä voin syyttää vain ja ainoastaan näitä hormoonihuuruja.. :D En tiedä mitä tämä raskaus on tehnyt pääni sisällä, mutta toivon todella, että tämä on pysyvä ominaisuus. En meinaan ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan kehooni, kun mitä nyt olen. Pelkäsin ennen, että jos raskaudun, se aiheuttaa taatusti vielä lisäahdistusta omaa kehoani kohtaan. Pullottava maha ja tunne kun mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle, ovat vain saaneet itsetuntoni kohenemaan entisestään. Edes entisestään kasvanut housukoko ei saa mieltäni matalaksi. Ihan hullua kun mietin itseäni esimerkiksi millainen ajatusmaailma minulla vielä viime toukokuussa oli! o_O


Tätäkään mekkoa en ole pitänyt juurikaan, koska minulla oli päähänpinttymä että se ei näyttänyt hyvältä päälläni jenkkakahvojeni ansiosta yms. Nyt kuitenkin minulla on edelleen ne samat jenkkakahvat, mutta niiden lisäksi vielä alkava jalkapallonpuolikas etupuolella. Joku muu voi ajatella, että miten joku voi tuntea olonsa seksikkääksi tämän näköisenä ja kokoisena ihmisenä.. Miten kukaan voi tuntea oloansa seksikkääksi näyttäessään sotanorsulta vaappuessaan puolelta toiselle ison vattan kanssa (sitä vaappumista odotellessa).. No hän saakoon ajatella mitä lystää, mutta itse tunnen kerrankin oloni seksikkääksi.  

Olen itsekkin todella hämilläni näistä muuttuvista ajatuksista... Miten ihan muutamassa kuukaudessa voi ihminen näin muuttua? Samalla olen huomannut itsessäni ihan kokonaisvaltaista tyyneyttä. Aikaisempi tempperamenttisuus jonka takia hermokäyräni nousi nollasta sataan alle parissa sekunnissa, on nyt muuttunut hyvinkin tyyneksi ominaisuudeksi. Minua saattaa jotkut asiat ärsyttää ja harmittaa, mutta sellainen silmitön kiukunpuuska ja turhautuneisuus on tyystin poissa. Lisäksi kun ennen olen ollut ihmisenä vähän hälläväliä ihminen, en pahemmin miettinyt mikä on turvallista tai miettinyt yleensäkkään asioita kovinkaan pitkäkantoisesti. Nykyisin mietin lähes kaikessa, että mikä on turvallista tai mietin asioita jo pitkälle tulevaisuuteen. En kuitenkaan millään muotoa ressin kannalta, vaan hyvällä tavalla. Tuntuu, että elämässäni on jokin suunta ja tarkoitus. Enkä nyt tarkoita etteikö sitä ennenkin olisi ollut, vaan sillain erilailla.. Hankalaa selittää =D
Lisäksi moni ihminen on sanonut, että heidän mielestään minä muka oikein hehkun. Ehkä minä teenkin niin, hyvä olo ja itsetunto vain näkyvät pitkälle. Äitiys taitaa sopia minulle ^_^ <3


Kumpa tämä olo jatkuisi vielä tämän masumöllyrän syntymisen jälkeenkin. Voin sanoa kerrankin rehellisesti, että nautin olostani täysin siemauksin ^_^

Tälläisillä mietteillä alkaa tämä viikko. Ihanaa loppuviikkoa kaikille.

p.s. kirjoitin saman postauksen hieman erilaisessa muodossa toiseenkin blogiin, koska mielestäni nämä mietteet sopivat molempiin :)

torstai 27. elokuuta 2015

Rv. 14+2

Tänään oli jälleen minulla neuvola. sain muutamia uusia esitteitä mm. tietoa raskaudesta ja seksistä ja Ravitsemustietoa raskauden ja imetyksen aikana. Lisäksi tapasin ensimmäistä kertaa oman neuvolatätini, hän kun oli ensimmäisillä käynneillä kesälomalla. Oikein mukava nainen oli hänkin ja tuntui ymmärtävän minua ja itselleni tuli huojentunut olo. Otimme perus verenpainemittaukset, pissakokeet ja painon. Näytteissä oli kaikki ihan normaalia ja painoni on pudonnut 700g ensimmäisestä käynnistä, vaikka masu onkin jo alkanut hurjasti kasvamaan. Kuuntelimme myös masumöllyrän sydänäänet Dopplerilla, josta tämä ei niin innostunut :D aina kun hoitaja sai Dopplerin oikealle kohdalle josta äänet kuuluisivat, päätti mini potkaista laitetta kohti ja muljahti sitten toiselle kohtaa kauemmas :D Mutta aina välillä niitä hienoja laukkaääniä sai kuunnella! ^_^ Kyselin tältä neuvolatädiltä myös, että kuinka tämä synnynnäinen henkitorvenahtaumani vaikuttaa synnytykseen, mutta hän oli sitä mieltä ettei näe estettä normaaliin synnytykseen. Tietysti minua saatetaan hieman enempi tarkkailla synnytyksen aikana ja ennen h-hetkeä pääsen juttelemaan synnytyspolille tästä tulevasta synnytyksestä ja sen tapa-arvioinnista. Seuraavan ajan sain kuukauden päähän jollon onkin neuvolalääkäri paikalla.


Masu on pullahtanut ihan tässä pienessä ajassa pihalle. Alkuun oli pitkään tasapaksua turvotusta, mutta nyt sanotaan parin viikon sisään se on tullut hurjasti esille ja ulospäin. Hirvittää jo valmiiksi miten jäätävä maha minulla tulee olemaankaan loppuajasta, kun nyt jo pönkää tuolla tavalla :D Mahdanko pysyä enää pystyssäkään loppuaikana kun painopiste kasaantuu etupuolelle :`D

Kävin neuvolan jälkeen viereisen kunnan kirpputorilla piipahtamassa pitkästä aikaa ja tein muutamat löydöt möllyrää varten.
ovh hinta tällä on ollut alunperin 34.90 josta näköjään joskus muinoin pudotettu tuohon 27€  ja nyt tämä myytiin kirpparilla 20 eurolla. 

Ensimmäinen löytöni oli tämä kantoreppu. Puhuin viime postauksessa kuinka metsissä samoilut ovat lähellä sydäntäni. Joten pitihän minun möllyrääkin ajatellen hommata väline, jolla me molemmat voimme nauttia luonnonrauhasta! ^_^ Kokeilin reppua jo päälleni ja voi miten mukavalta ja tukevalta se tuntuikaan. Naruja ja solkia ei ole liikaa, mutta kaikki kiinnike kohdat sijaitsevat omaan mieleen juuri sopivissa paikoissa. Voin hyvin kuvitella kuinka mukavaa tuolla on kanniskella möllyrää ympäri mettiä.

Lisäksi matkaan tarttui muutamalla eurolla tämä Reiman fleecehaalari kylmiä pakkassäitä ajatellen


Ja toisena vaatteena löytyi myös tälläinen harmaa paksumpi haalari. On edes muutama lämpöisempi haalari talven tuiskuihin ^_^ Kyllä kirpparit vain on hyvä keksintö.

Uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa seurailemaan blogiani! <3

tiistai 25. elokuuta 2015

Noituutta

Tässä blogissa en ole hirmuisesti itsestäni kertoillut, muuta kuin vauvahaave aiheen saralta, mutta nyt ajattelin vähän raottaa joitain ominaisuuksia mitä itsessäni on. Olen tainnut sivuuttaa täällä ohimennen kiinnostuksestani noituutta kohtaan ja erityisesti kaikki luontoon liittyvät ja henkimaailman jutut minua kiinnostavat hurjasti. Wiccalaisuus on asia joka kiinnostaa, mutta täytyy myöntää että olen monissa asioissa niin penteleen laiska, etten jaksa syventyä ja metsästämään aiheesta tunti tolkulla tietoa ja alkaa orjentoituneesti harjoittamaan kiinnostavia asioita. Vaikkei arkeni sisälläkkään mitään riimujen lukua, loitsujen tekoa tms, ovat nämä aiheet kuitenkin jollain muotoa läsnä arjessani.
2014
Sain tuossa joitain vuosia sitten kuulla omalta rakkaalta mummultani, että suvussamme on tietynlaista noituutta/kykyä aavistella asioita. Tämä ominaisuus on kuulemma ollut todella vahvana vaarini äidillä, joka on sitä kautta periytynyt myös vaariini. Isälläni tai sedälläni en ole koskaan tiennyt olevan vastaavia kykyjä, tai ainakaan he eivät ole koskaan asiasta maininneet, mutta itselleni nämä ominaisuudet ovat näköjään periytyneet. Muistan mummuni kertoneen monen kertaa kuinka vaarillani on käsittämätön tapa tietää asioita vaikkei hälle asiasta mitään oltaisi mainittu. Aivan raskauden alussa kun kävin heillä kyläilemässä, oli vaarini nähnyt kuulemma minusta heti, että nyt on plikalla pullat uunissa. Oli tästä mummilleni heti kommentoinut lähdettyäni heidän luotaan.

Itselläni vastaavia aavistuksia on tullut jo pienestä pitäen, hieman eri muodoissa. Pienempänä näin hirmuisesti enneunia, herätessäni en muistanut unesta juurikaan mitään, mutta kun kyseinen tapahtuma osui kohdalle, tuli aivan salamana mieleen, että tämä tapahtuma on ollut unessani. Nyt vanhempana enneunet ovat vähentyneet, mutta tilalle on tullut omituiset aavistukset. Varhaisin muisto näistä aavistuksista on jo useamman vuoden takaa. Asuin vielä kotona isäni luona ja eräänä kesänä lähdime veljeni kanssa samaa matkaa kesätöihin. Hän meni edelläni kevarillaan ja minä ajoin perässä omalla pikkuruisella autollani. Tiemme erkani jossain kohtaa, mutta ennen tuota erkanemista katsellessani hänen ajoaan edelläni, minulle tuli käsittämätön tunne siitä, että tuon jätkän päivä ei pääty hyvin. Pääsin omalle työmaalleni ja tunne vain voimistui voimistumistaan. Työpäivän lähennyttyä loppuaan soi puhelimeni ja veljeni soitti minulle. Hän kertoi puhelimessa, että oli ajanut kolarin. Onneksi mitään vakavaa hänelle ei ollut sattunut, pintaruhjeilla ja kolhuilla selvittiin. Toinen mieleeni painunut aavistus oli muutaman vuoden takainen minun ja mieheni oma kolari. Lähdimme kesälomallamme käymään Turun keskiaikaismarkkinoilla, tarkoituksemme oli käydä tämän jälkeen vielä Naantalin muumimaailmassa, mutta emme sillä reissulla päässeet sinne. Jo lähdettyämme minulla oli sellainen olo, että kannattaakohan sinne lähteä. Sanoin asiasta miehellenikin, mutta halu päästä keskiaikaismarkkinoille ja muumimaailmaan vei kuitenkin voiton. Markkinoille pääsimme oikein hyvin ja meillä oli oikein kivaa, mutta kun lähdimme ajamaan kohti Naantalia, matkamme tyssäsi siihen, että ajoimme omaa huolimattomuuttamme kolarin toisen auton kanssa. Vaihdoimme kaistaa ulommalle kaistalle ja emme olleet katsoneet tarpeeksi tarkkaan ja siinä olikin juuri kuolleessakulmassa vierellä tulossa auto jonka nokkaan osuimme. Onneksi kaikki säästyivät pelkällä säikähdyksellä ja peltivahingoilla. Taas olisi pitänyt luottaa vaistoon ja jäädä vain kotiin.
Uusin aavistus oli tämä raskautuminen. Vaikkei kuukautisteni olisi pitänyt vielä edes alkaakkaan ja vaikken ole enää muutamaan kuukauteen viitsinyt edes tikuttaa, koska tiesin etten kuitenkaan raskautuisi, tuli minulle merkillinen aavistus siitä, että nyt on tehtävä se kaappiin jäänyt testi pois. En ymmärrä miten se asia minua häiritsi yhtäkkiä niin kovin ja tehtävähän se sitten oli ennen mielenrauhan saavuttamista. Ja no kuten tänne asiasta tuolloin kirjoitin niin haalea plussahan sieltä sitten pärähti :D
2014
Moni pitää kaikkia henkimaailman juttuja ihan huuhaana. Hyvin harva uskoo mihinkään keskuudessamme vaeltaviin henkiin tai henkien kanssa kommunikointiin. Itse kuulun siihen piripää sakkiin joka uskoo henkiolentoihin. Monesti vanhalla työmaalla työskennellessäni näin häivähdyksiä siitä kuin samassa tilassa olisi kulkenut jokin. Nopeita vilahduksia ja kun itse niihin havahtuu, että onko täällä joku, niin ketään ei näy missään. Monesti pidin itseäni ihan bimbona ja vähintäänkin valmiina laitokseen, satuin asiasta möläyttämään eräälle työkaverille. Odotin, että hän nauraisi asialle katketakseen, mutta yllätyksekseni hän sanoi, että on itse havainnut täällä aivan samaa, kuten myös eräs kolmaskin työntekijä, joka työskenteli eri vuorossa. Jossain vaiheessahan meille selvisi, että hoitolaitos, jossa nykyisin on vanhuksia, kehitysvammaisia ja mielenterveyspotilaita on joskus muinoin ollut mielisairaala. Se selkiytti omaan mieleeni monta asiaa.

Miten tämä kiinnostus wiccalaisuuteen sitten vaikuttaa elämääni? Vastustamaton tarve olla luonnon kanssa tekemisissä. Saan mielettömän sielunrauhan kun kuljeskelen metsissä kuuntelemassa luonnon ääniä, haistelemassa luonnon tuoksua ja tuntemassa luonnon mystiikkaa. Tunne siitä kuinka sielu rauhoittuu ja stressi katoaa kun pääsen luonnon lähelle. Eri luonnon elementit kiinnostavat itseäni hurjasti ja tunnen saavani niistä voimaa. Erityisesti elementeistä vesi on itselläni se suurin voimauttava lähde. Veden äärellä rauhoitun kaikista parhaiten, kesäisin voisin vain istua laiturin nokassa tunti tolkulla ja veden äärellä tunnen voivani hengittää paremmin kuin missään muualla. Vedessä oleminen onkin saanut minut monesti miettimään, olenko mahtanut olla edellisessä elämässä jokin vesiolento?
2014
Sellainen pieni tietopalkki minun uskomuksistani. Onko lukijoissa muita jotka ovat pohtineet vastaavia asioita, kokeneet vastaavanlaisia juttuja? Pidättekö tälläisiä noituutta ja henkimaailman asioita ihan humpuukina vai uskotteko että tälläisiä juttuja voi oikeasti olla olemassa? :)

torstai 20. elokuuta 2015

Kirppislöytöjä

Kävimme tässä eräänä päivänä mieheni kanssa paikallisella kirpputorilla. Uskaltauduin ostamaan muutaman pikkuisen vaatteen tulevalle möllyrälle. Neutraaleja vaatteita on hirmu vaikeaa välillä löytää mitkä sopisivat sekä tytölle, että pojalle. Toinen mitä kirppareilta ei tahdo löytyä on vastasyntyneen kokoja. Suurin osa kirpputorille tuotujen lastenvaatteiden koot kun alkavat 68 koosta ylöspäin. Lisäksi toisinaan ihmisten mielenkiintoinen tapa hinnoitella käytettyjä vaatteita, aiheuttaa monesti sen, ettei hirmuisesti mitään tartu mukaan. Nyt kuitenkin onni suosi ja löysin pienoiselle ensimmäisiä vaatekappaleita, jotka miellyttivät kunnoltaan, printiltään, hinnaltaan ja siltä kooltaan! :D

Tuo tipu kuosinen body oli kokoa 50 ja tuo ihana tikru unihaalari oli kokoa 56. Kauaahan nämä koot eivät vastasyntyneelle riitä, mutta onpahan edes sen hetken sopivan kokoisia, ehkä.. Ellei satu syntymään potraa tapausta joka vaatii jo synnyttyään isompia vaatteita! :`D Toivottavasti ei. Nämä vaatteet maksoivat yhteensä vain 2,5€ ^_^ On ne vaan pieniä, mutta hirmuisen isoja kun miettii että tuon kokoinen pitäisi oikeasti vääntää tuolta alakerrasta pihalle! JAIKS!

Olen nähnyt viime öinä ihan häiriintyneitä unia. Yhdessä unessa minun piti mennä mieheni kanssa ultraan selvittämään vauvamme sukupuoli, ajauduimme kuitenkin erillemme ja minä olin eri lääkärin kanssa toisessa huoneessa ultrattavana ja mieheni oli toisen lääkärin kanssa eri huoneessa katselemassa ultravideoita :`D Olin ihan varma että masussa kasvaisi poika, mutta ultrassa tämä paljastuikin tytöksi. Lopulta mieheni pääsi kanssani samaan huoneeseen ja oli ihan ymmällään kun luuli että masuotus on edelleen sellainen pavun muotoinen möykky. Ihmettelin ääneen, että kuinka vanhoja ultria he olivat katselleet! :D

Viimeyönä minulla oli maidontursuamis ongelmia. Olin edelleen raskaana, mutta yhtäkkiä rinnoistani alkoi valumaan ihan valtoimenaan liisterimäistä maitoa jota en meinannut saada putsattua itsestäni millään! :`D Siinä sitten paniikissa yritin itseäni siistiä ja toivoin koko ajan ettei kukaan huomaisi ongelmaani! :`D  Hahaa!
Pikkusen tulee nämä raskausjutut uniin :`D

perjantai 14. elokuuta 2015

Kaapista ulos

Tullaan nyt kaapista ulos täälläkin blogissa ;) Nimittäin oman minäni paljastuksen kannalta. Kirjoitin tuonne erääseen toiseen blogiini näistä raskausuutisista ja samalla paljastin sinne mistä tämän blogin löytää. Toinen blogihan on siinä määrin avoimempi blogi, koska kirjoitan siellä omalla pärställäni. Tämän paljastumisen myötä en koe enää tarvetta täälläkään piilotella omaa lärviäni, vaan tulen tämän asian tiimoilta vihdoinkin kaapista ulos ;) Nimittäin tälläinen omituinen naikkonen tätä blogia kirjoittelee ;)


Tähän toiseen blogiini pääsette sivun yläreunassa olevan linkin kautta ja myös tämän: My Little Fantasy World- linkin kautta jos haluatte käydä lukaisemassa sen blogin höpinöitä ;)

torstai 13. elokuuta 2015

Nt-ultra

Pakkohan se on tänne heti tulla päivittämään tilannetta. Tänään aamulla pääsimme vihdoin jännityksen tiukasta otteesta irti ja meille selvisi masuasukin tämän hetkinen tilanne. Ja hyvin vilkas ja terve yksilö siellä masussa asusteli ^_^ <3 Sydän äänet kuultiin myös ensimmäistä kertaa. Oli jotenkin huikeata nähdä pieni möllyrä, joka oli jo niin pienen ihmisen näköinen. Nähdä kuinka se muljahteli masussa melkoista rallia, siinä oli kätilöllä melkoinen työ, että sai otettua tarvittavat mitat :D ei meinannu haluta näyttää selkärankaansa ollenkaan, mutta heti kun oli aatoksissa ottaa 4d kuvaa niin kuinkas kävikään, pikkuinen päätti juuri kääntää kylkeään ja ottaa torkut selkä ultrauslaitetta päin ettei varmasti saataisi edestä päin kuvaa :D siinä sitten kätilö koitti nyytyrää herätellä painelemalla mahan päältä ja hieman se siitä sitten päätti kääntyä jotta näki hieman sivukulmaisen kuvan hänestä ^_^ kuvaa en pienestä enää tänne halua laittaa, koska tuo 4d kuva on jo sen verran yksityiskohtainen ja henkilökohtainen. Raskaus viikot siirtyivät taas kolme päivää eteenpäin samoihin mitä neuvola ensin oli laskenut eli ollaan nyt 12+2 ja laskettu aika laski sen 3 päivää aikaisemmaksi, en tiä miten tuo varhaisultran lääkäri oli mitannut kun oli saanut lasketun ajan sillo 26.2 ja nyt tämä kätilö tiputti sen heti neuvolan kanssa samaan 23.2! :) onhan se tietysti varmaan hieman hankalaa varhaisultrassa kattoa ne viikot sellaisesta pavun muotoisesta möykystä :)

Nyt vain odottelua seuraavaan ultraan joka on lokakuun puolessa välissä ja toivoa että möllyrä pysyy kyydissä loppuun asti ^_^<3

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Huominen

Voi että kuinka jännitänkään huomista. Huomenna aamulla olisi tarkoitus ajaa 70 km päähän NT-ultraan jossa nähdään onko nyytyrä vielä elossa ja onko sillä kaikki kunnossa! :) Jotenkin hirmu epätodellinen olo vieläkin koko raskauden suhteen, vaikka kroppa onkin alkanut jo muuttumaan. Jotenkin koko ajan se epäuskoisempi puoli minusta koittaa jarrutella vastaan ajatuksin "ei ole kuitenkaan enää elossa" tai että "siellä on jotain niin pahasti vialla että abortti on ainoa vaihtoehto"... välillä sitä ei edes ajattele koko asiaa, kun tässä oli ainakin viikon verran olo niin kuin en olisi raskaana ollenkaan. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten alkoi taasen pienet kasvunipistelyt alavattassa niin sai taas hieman luoton heräämään, että tässä ihan tosissaan ollaan kasvattamassa meidän yhteistä ihmisenalkua. Toivotaan vain kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki on pienellä hyvin <3

Molempien vanhemmat ja sisarukset tietävät nyt tästä meidän nyytyrästä. Vastaanotto on ollut todella hellyyttävää vaikka itseä onkin hieman jännittänyt kertominen. Etenkin jännitin hirmuisesti omalle isälleni kertomista, vaikken tiedä miksi. Varmaan se kun olen ollut aina isin tyttö niin ehkä se hälle kertominen oli itselle jotenkin niin extra tärkeää ja jännittävää. :) Velipuolellani oli tuossa muutamia viikkoja sitten rippijuhlat jonne otin varmuuden vuoksi tuon meidän varhaisultrakuvan mukaan, jos tulee hyvä tilaisuus kertoa asiasta. Ja hieman ennen lähtöä kun muut vieraat olivat jo lähteneet päätin että nyt on se hetki. Kaivoin laukustani kuvan ja sanoin että meijjän pitää näyttää heille jotain tärkeää ja ojensin kuvan kouraan. Molemmat iskäni ja hänen vaimonsa onnittelivat iloisena ja isäni selvästi oikein liikuttui tiedosta :`) Itselleni tuli valtaisa helpotus asiasta, että nyt se on kerrottu.
Äidilleni kerroin jo heti hyvin varhaisessa vaiheessa raskautta. Halusin hänen tietävän, jotta voisin tarpeen tullen hältä kysellä neuvoa jos jotain tarvitsen.

Tässä yli viikko sitten kerroimme tuon Nightwishin konsertin jälkeen mieheni äidille ja sisaruksille asiasta, kun he tulivat meille kylään. Mieheni mietti kuumeisesti missä kohtaa olisi hyvä tilaisuus kertoa, mutta tilanne tulikin enempi kuin osuvaan kohtaan. Mieheni sisko ja hänen veljensä höpöttelivät siitä kuinka eivät ymmärrä sitä miten jossain Afrikassa huonoissa oloissa ne ihmiset vaan lisääntyy koko ajan, vaikkei kellekkään ole ruokaa yms. Että pitäsi tyyliin juomaveteen laittaa jotain kastroivaa ainetta. No tähän osuvaan väliin mieheni tokaisi että "nyt kun aiheeseen päästiin, niin meille tulee vauva, että ei ainakaan me olla ehditty vielä juomaan moista litkua" xD Kaikki ihan jähmettyivät tilanteesta ja kysyivät että oikeastikko? No sitten kaikki tulivatkin meitä hirmuisen iloisina onnittelemaan. Jopa mieheni veli ja hänen naisystävänsä joiden tiedän etteivät lapsista pahemmin piittaa, sanoivat olevansa kuitenkin onnellisia meidän puolesta jos sitä ollaan haluttu ^_^ <3 Miehen sisko oli aivan täpinöissä. Koko vierailun ajan se jaksoi ottaa aiheen uudelleen puheeksi kuinka ihanaa hänestä se on ja kuinka kivaa on kun sukuun tulee pieniä vauvoja. <3 Anoppinikin oli onnellinen mutta selvästi hämillään tilanteesta. Illalla hän sitten vielä soittikin miehelleni että kuinka onnellinen asiasta oli, mutta ei vain osannut siinä tilanteessa reagoida normaaliin tapaan kun ei ollut koko asiaa osannut meiltä edes odottaa! =D Nyt voi siis huokaista helpotuksesta kun kaikille ollaan jo kerttottu. Ei tarvitse salailla ja peitellä turvonnutta masupömppää enää :) Voi voi kuinka toivonkaan, että huomenna kaikki olisi hyvin <3

lauantai 1. elokuuta 2015

Keikkailua

Eilen oli melkoisen huikea päivä, nimittäin pääsimme mieheni (ja minin) kanssa menemään ihka ensinmäiseen konserttiin. Olemme joskus olleet ihan oman kylän pikku festareilla, mutta tälläiset kunnon konsertit ovat jääneet täysin kokematta. Tälläisinä rockin ja synkemmän musiikin ystävinä Nightwishin tulo Tampereelle houkutti suuresti joten jo viime tammikuussa varasin meille liput, jotta varmasti pääsisimme nauttimaan tästä elämyksestä. Liput ostaessani saimme vielä bonus yllärinä huomata että lämppäritkin ovat todella hyviä. Jännittynein mielin matkasimme Tampereelle kohti tätä uutta huikeaa kokemusta. ^_^


Illan kattauksen aloitti omiin bändi suosikkeihini kuuluva Sonata Arctica. Oli ihanaa kuulla kuinka bändi veti livenä yhtä hyvän keikan, kun mitä se kuulostaa cd:ltä käsin! ^_^ Jo ensinmäisten sointujen kohdalla alkoivat kyyneleet kohoamaan silmiini, niin jotenkin herkillä olin tapahtumasta, jännitystä oli ollut niin kauan mahan pohjassa ja se kaikki purkautui samointein.. Ne saatanan hormoonit :`D Sain kun sainkin purtua hammasta yhteen etten vallan purskahtanut kollottamaan siellä kaikkien nähden, mutta kyllä tiukkaa teki! :`D Mahtavan keikan kyllä tämä bändi veti, isot abloodit heille <3


Seuraavaksi lavan otti haltuun Children of Bodom. Itse en henkilökohtaisesti ole niin hirmuisesti tälläisen "oksennushevin" ystävä, mutta täytyy myöntää että kovan keikan kyllä poijjaat vetivät ;) Tuli kyllä taatusti kaikki patoumat avattua kun sitä agressiivista musiikkia kuunteli :D


Lopulta illan räjäytti kirjaimellisesti Nightwish melkoisilla lavatehosteilla! Niistä meinaan ei oltu kyllä nuukailtu yhtään. Koko ajan paukkui ja liekit leimahtelivat, lisäksi muut lava tehosteet toivat kyllä ihan oman elämyksensä koko showhun! :)




Floorssi oli kyllä todella huikea laulaja. Hän veti niin mielettömästi niin uusia kuin vanhojakin biisejä, omaan makuun on paras laulaja sitten Turusen jälkeen. Sanat eivät edes riitä kertomaan sitä tunnelmaa mikä tuolla keikalla vallitsi. Ainoa miinuspuoli oli ilman kylmyys ja aikuisena ihmisenä kun en ole vieläkään oppinut pukeutumaan tilanteen vaatimalla tavalla, mielessäni kimmelsi mummuni pilkkihaalari, palellessani katsomossa huulet sinisinä :`D Ehkä opin seuraavalla kerralla..ehkä... Olin ihan varma että tulen nyt kipeäksi tästä palelluttamisesta mutta ihme ja kumma tänä aamuna ei minua vaivannut väsymystä lukuunottamatta mikään! :D


Loppu ilta huipentui mahtavaan ilotulitukseen ja taivaalta satavaan rakettirääpe sateeseen! Kiitos Nightwish, kiitos Bodomi ja kiitos Sonata mahtavasta illasta. Ehdottomasti oli kyllä ikimuistoinen kokemus! <3

Onko lukijoissa muita "tummemman" musiikin ystäviä? :) Tai muita jotka olivat samalla keikalla?