sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mielen purkua

Välillä elämä tuntuu kovin epäreilulta. Miksi toisille meistä on jaettu ne onnen kortit ja toisille jää pelkästeen ne epäonnen kortit? Miksei onni voi jaottua tasaisesti kaikille?  Muistan olleeni nuorempana melkoisen naiivi kun kuvittelin että raskaaksi paukahdan heti jos suurinpiirtein pesen mieheni pyykkejä samassa pesukerrassa ja olen vielä unohtanut pillerit ottaa sinä iltana. Näin jälkikäteen ajateltuna naurattaa niin helvetisti... miksi ihmiset jotka eivät edes halua lasta tai pysty edes huolehtimaan lapsesta, pamahtavat raskaaksi pelkästä ajatuksesta, mutta ne jotka sitä oikeasti haluavat, joutuvat yleensä kokemaan sen piinaavan tunteen "taas menkat/keskenmeno tms.." vuosien yritystä ja toisille se onni ei välttämättä osu koskaan kohdalle.


Tiedän ettei tämä jatkuva asiasta hermoilu edesauta lopputulokseen pääsyä, mutta toisinaan ei voi olla miettimättä miksi minulle osuu aina kohdalle kaikki vastoinkäymiset elämässä? Miksei edes joskus voi asiat sujua niinkuin itse toivoo? Noo ainakin nämä jatkuvat epäonnet kasvattavat sitä arvostusta elämän pieniäkin iloja kohtaan ja tekee minusta jälleen vahvemman ihmisen!? Silti vaikka koitan pitää ajatukset positiivisina, niin toisinaan sitä silti romahtaa ja kiroaa maailman epäreiluutta... Jahka nämä työkiireet helpottavat, aion uskaltautua soittamaan asiasta gynelle josko nyt asiaa alettaisiin tutkimaan, saataisiin ainakin tutkittua onko jommassa kummassa jotain vikaa, vai eikö vain syystä tai toisesta ole vielä tärpännyt... Nyt alkaa tämän kuukauden lopussa olemaan tasan vuosi siitä kun lopetin pillereiden popsimisen. Aika näyttää...